perjantai 8. marraskuuta 2013

Taikuutta yltin tunnilla ja kotona

Olemme nelosten kanssa yltissä käsitelleet ilmaa ja sen ominaisuuksia. Päätin pitää tämän perjantain tunnin toiminnallisena ja keskittyä tutkimaan ilman ominaisuuksia pienin testein. Eilen testailimme näitä pienimuotoisia kokeita kotona omien pikkuisten kanssa ja ihmeteltävää riitti.


Miten paperi pysyy kuivana, jos sen laittaa lasin pohjalle ja työntää lasin ylösalaisin veteen? 
Tätä piti kotona testata moneen otteeseen ja varsinkaan ekaluokkalainen ei lakannut kummastelemasta.

Nelosille oli kuitenkin oppi ilmeisesti mennyt perille, koska yksi poika sanoi heti, että "tietenkin se pysyy kuivana, koska siinä  lasissa on ilmaa."

Tottahan se on, mutta suosittelen silti testaamaan kotona. Kyllä äiti vähintään taikurista menee, kun tällaista osaa tehdä ;)


Tämän jälkeen peitimme kynttilän lasipurkilla. Miksi se vähän ajan kuluttua sammuu, vaikka lyhdyssä kynttilä palaa koko illan?

Tänään osasi jo ekaluokkalainenkin tutkailla lyhtyjä eri silmin ja todeta, että kynttilä ei voisi palaa, jos näitä ilmareikiä ei olisi.

 

Kokeilimme myös isommalla lasiastialla ja neloset hoksasivat heti, että kynttilä sammuu silloinkin, mutta ei yhtä nopeasti.

Tunnin lopuksi testailimme ilman kantavuutta paperilennokeilla. Otimme heittokilpailunkin. Jostain kumman syystä tämä on poikien laji. Itse en vieläkään ole oppinut tekemään lentokonetta, joka oikeasti lentäisi hyvin. Omilla veljilläni oli lapsuudessa jos jonkinmoisia taitteluversioita ja tuntuvat osaavan salat edelleen. Näin myös omassa nelosluokassani. Pojat voittivat lentsikkakisat reilusti.

Kuka se osaisi tälle opettajalle neuvoa, miten saa paperilennokin lentämään paremmin...?
Kai siihenkin jotain taikaa tarvitaan.

2 kommenttia:

  1. Onpa hauskaa ja opettavaista tuommoinen. Toivottavasti löytyy lisääkin kiinnostavia käytännön esimerkkejä.

    Paperilennokin kuulostaa monimutkaisilta periaatteiltaan, että miksi pysyy ilmassa millainenkin. Vaarilta muuten kannattaa kysyä lennokkiohjeita, se meille opetti ja olen unohtanut monimutkaisen nokan laskeutumiskennon. Teen yksinkertaistettua versiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava tunti. Kyllähän nuo itseäkin piristää perustuntien väliin!

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!