Uutena vuotena lupasin itselleni, että yritän rauhoittaa elämää ja panostaa perheen yhteiseen aikaan. Tätä kaipaili koko perhe, mutta erityisesti ekaluokkalainen esikoinen on kysellyt oman perheen yhteisen ajan perään. Päätimmekin pyrkiä pyhittämään perjantait perheelle: Koulu/päiväkotipäivän jälkeen yhdessä uimahalliin, sieltä helpolle ruualle viereiseen Mäkkäriin, kotona ehkä lautapelien pelailua ja illan päätteeksi Voice of Finland ja herkkuja.
Tänään toteutimme suunnitelman sillä poikkeuksella, että pelejä emme ehtineet pelata, koska esikoinen suuntasi Mäkkäristä serkun synttäreille ja me muut ostoksille: huomiselle synttärisankarille lahjaa sekä omalle viisivuotiaalle luvattua uutta sählymailaa ostamaan - ylihuomenna, sunnuntaina, on keskimmäisen ekat salibandytreenit edessä. Samalla urheiluliikkeestä tarttui mukaan urheilushortsit, ja ne päällä piti tietenkin kotona päästä uutta mailaa testaamaan.
Esikoinen sen sijaan oli pukeutunut synttäreiden kunniaksi juhlavaatteisiin ja Voicen alkaessa hän esiintyi meille itse, hattara mikrofonina.
Yleensä itse värkkään telkkaria katsoessa samalla jotain muuta: näpyttelen blogia, selaan facebookia, teen kuvakirjaa (tämän viikon teema) tai vähintään virkkaan. Tällä kertaa päätin keskittyä vai katsomaan ja kuuntelemaan lapset ja mies kainalossa. Miksi minun pitäisi aina olla niin tehokas?
Samalla, kun välillä onnistuu pysähtymään hetkeen hätäilemättä tekemättömistä hommista, ehtii myös ihmetellä lasten kehitystä.
Uimahallissa tänään kolmevuotias kuopus heilutteli leluankkaa ja totesi, että siellä on vettä sisällä. Ihmetteli myös, miten vesi on sinne päässyt. Jäin itse miettimään, mistä kolmevuotias tunnistaa, että hölskyvä lelu sisältää vettä. Myöhemmin kuopus teki pieniä tieteellisiä kokeita, painamalla leikkikattilan nurinpäin veden pohjaan ja seuraamalla, miten se nouseen pintaan. Tästä innostuneena viisivuotias keskimmäinen laittoi ämpärin täyteen vettä ja ihmetteli sitten, miten se kelluu, vaikka se on täynnä vettä. Mistä viisivuotias tietää, että vettä täynnä olevan astian luulisi uppoavan?
Olen muutenkin viime aikoina monta kertaa pysähtynyt ihmettelemään, miten isoja ja taitavia meidän pienet jo ovat. Upeita ja niin rakkaita lapsia, joiden kanssa on jo helppo tehdä asioita ja käydä paikoissa: Jokainen kävelee, pukee ja syö ite jne. Tällä hetkellä nautin tästä, vaikka vauva-arkikin on ihanaa.
Eikä sillä, ei arki aina ruusuista ole. Kyllä hermoja on tällä viikolla kovastikin koeteltu ja huutoa saatiin myös perheperjantaina päätteeksi kuulla, mutta silti. Ihana perhe ja siitä yritän muistaa tänä vuonna nauttia <3
Tosi hyvä päätös ja kiva aihe. Hiljentäminen on nykyään vähän kuin muodissa ja kiire epäsuotavaa. Monesti olen meinannun postata kiireestä ja ajan käytöstä, mutta kirjoitukset jääneet kesken, ehkä joskus :) Meillä pyritään nyt kun olen kotona, että yhtenä arki-iltana ei oli mitään kummempaa ohjelmaa, korkeintaan sauna ja yhteinen kävelylenkki. Menoja ja harrastuksia olisi vain yksi/ ilta, mutta nyt on tyttöjen kokkikerho ja oma ompelu samalle illalle :( Täytyy sitten vähentää, kun menen töihin. Pitää yrittää itsekkin välillä olla ettei illalla käsissä olisi mitään - blogeja tai käsityötä, virikkeetöntä aikaakin kun pitäisi olla. Nuo automatkat on kyllä hyvä hyödyntää siihen, me poistettiin autosta nuo dvd laitteetkin ja väliin laitetaan radiokin kiinni ja vain jutellaan. Tässä saatiin vasta hyvä testikin, kun jäi kotiavaimet sisälle ja istuin lasten kanssa autossa puolitoista tuntia ilman mitään, mutta meni tosi hyvin, kukaan ei hermoillut ja aika meni nopsaa, jopa nuorin jaksoi olla, vaikka välillä oli radiokin kiinni. Hups, huomaa, että on mun lempi aiheita ;)
VastaaPoistaItseäkin rasittaa ainainen kiire, niin ei ihme, jos lapsia. Minä yritän kans pitää tänä vuonna mielessä, että en kasaa itselleni liikaa projekteja. Meillä on harrastuksia maanantaisin ja torstaisin, molemmat illat täynnä. Toisaalta tykkään, että on samoina iltoina, niin sit jää myös niitä vapaita iltoja.
VastaaPoistaHeh, minäkin olen värkkäillyt kuvakirjoja viime viikkoina :) Jotenkin aina vuoden vaihteessa tulee tarve alkaa muistella vuoden tapahtumia mm. läpikäymällä kuluneen vuoden kuvia.
VastaaPoistaKiire on valitettavan tuttua, enkä varmaan lakkaa ikinä harmittelemasta sitä, kuinka vähän lopulta on aikaa vain olla ja kuinka lyhyiksi arki-illat jäävät. Eli jaan tuskasi - kuten varmaan moni muukin vanhempi nykypäivänä.
Meilläkin Voice of Finland ja Putous on sellaisia, joita on perinteisesti katsottu yhdessä koko perheellä. Tänä talvena näitä oikein odotettiinkin! Näin talvella meillä on ollut myös tapana käydä ainakin kerran viikonlopussa koko peheen voimin luistelemassa tai hiihtämässä. Ja sen jälkeen herkutellaan pullalla ja kaakaolla :) Tuo säännöllinen "uintivuoro" on hyvä idea myös!
Meilläkin on maanantai ja torstai harrasteiden "superpäivät", jolloin 3/4 harrastaa. Minustakin tämä on oikeastaa ihan hyvä näin. Omien harrastusten olen kyllä huomannut piristävän itseä niin paljon, että niistä en ole halunnut lähteä tinkimään. Lastenkin kanssa jaksaa paremmin, kun pääsee (ja saa lähdettyä) vaikka jumpalle parina kolmena iltana viikossa. Mutta onhan tämä arki välillä melkoista suorittamista ja eri suuntiin tasapainoilua...Itsellä on kuitenkin työ ja työmatkat ne suurimmat aikasyöpöt, joihin ei voi oikein vaikuttaa :/ - MY
Ei omista harrastuksista tosiaan kokonaan voi luopua, mutta itekin yritän miettiä, että pysyisi sellaisissa rajoissa, ettei ala kiire stressata.
PoistaMaanantain tanssista en luovu ja lenkkeilyäkin aion jatkaa, mutta oon suunnitellu hyödyntäväni keskimmäisen jalkapallotreenien ajan lenkkeilyyn, kun ei kotona siinä välissä ehdi kuitenkaan mitään saada aikaiseksi ja sit jos toisen lenkin kävis aina viikonloppuna.
Lisäksi pitää muistaa rajottaa esittejen pito noin viiteen kuussa, ja tosiaan keskittyä perheeseen silloin, kun on kotona. Minun pahin virhe on ehkä kasata aina itselleni kaiken maailman projekteja, kun on niin paljon asioita, joita olisi ihana tehdä, mutta pitää vaan muistaa, että niiden tekemisellä ei saa olla kiire vaan tehdä näitä käsityö-, blogi- ym. juttuja silloin, kun niille luontevasti jää aikaa.
Tässäpä tavoitetta. Täysin on varmaan mahdotonta kiirettä välttää, mutta kunhan se ei jäisi arjesta päällimmäisenä mieleen...
Itse teen kuvakirjat aina vuodenvaihteen jälkeen kaikille lapsille, plus yhden perheen yhteisen. Olen ajatellut, että näin jokainen saa omansa itselleen sitten joskus, kun muuttaa pois, mutta meille äidille ja isällekin jää oma. Eilen kaivettiin vuoden 2012 kuvakirjat esiin ja olipa niitä mukava selailla koko porukalla :) Eli se on sellainen projekti, joka on mielestäni kuluttamansa ajan arvoinen. Nyt se on tältä vuodelta tehty, odotan vaan tarjousta ennen kuin tilaan kirjat. Valmiina saavat ifolorin ohjelmassa odottaa.
Poista