Äitini on tehnyt minulla ja sisaruksille monta omaa valokuvakansiota lapsuudestamme, jokaiselle omat. Minusta on ihana, että jokainen on saanut itselleen kuvamuistoja lapsuudesta ja tätä perinnettä olen halunnut jatkaa. Esikoisen ensimmäiset vuodet laitoin ihan perinteisiin kansioihin. Kyllähän siitä esikoisen vauvavuoden valokuvakansiosta tulikin ihana, kun jaksoin etsiä sopivia runoa kuvien tueksi jne.
Kun keskimmäinen täytti vuoden, aloin etsiä sopivaa kansiota hänen muistojaan varten, mutta kun mieleistä ei löytynyt, niin keksin kääntyä kuvakirjaohjelmien puoleen. Sen jälkeen paluuta ei ole ollut. Nykyään teen jokaiselle lapselle vuodenvaihteen jälkeen oman kuvakirjan kuluneesta vuodesta. Näin selviän kuvien käsittelyllä kerran eikä tarvitse ensin siirtää kuvia tilausohjelmaan ja sen jälkeen vielä lajitella valmiita kuvia eri kansioihin ja aikajärjestykseen.
Käytännössä teen nykyään niin, että teen ensin yhteisen koko perheen kuvakirjan, joka jää minulle ja miehelleni. Sen jälkeen käytän tätä samaa pohjaa jokaisen lapsen kirjaan, vaihdan vaan vähän enemmän kuvia lapsesta itsestään yleisten kuvien tilalle sekä muokkaan taustoja ja tekstejä jokaiselle henkilökohtaisemmiksi.
Viime vuoden kirjojen tekemiseen meni sekä loppiaisviikonloppu että lähes kaikki seuraavan viikon illat ainakin osittain. Nyt projekti odottaa koneella valmiina seuraavaa kirjatarjousta, tilaan ne vasta silloin. Yllä olevassa kuvassa aikaisempien vuosien kirjoja. Lapsille tehtyjen kirjojen lisäksi olen tehnyt pari matkakirjaa. Niitä kaikki on ihana selailla jälkikäteen.
Käytän Ifolorin omalle koneelle ladattavaa kirjanteko-ohjelmaa. Se toimii läppärilläni hyvin, toisin kuin joidenkin toisten firmojen ohjelmat, jossa kuvat pitää jo kirjantekovaiheessa siirtää nettiin ja/tai joissa on kyllä ihania ominaisuuksia, mutta sellaisia, joita läppärini ei suostu pyörittämään.
Nyt Ifolorin sivulla on julkaistu Vuoden kuvakirja -kilpailua, jossa olisi kyllä tosi houkuttelevia palkintoja: Matkalahjakorttia ja kameraa...
Pitäisiköhän alkaa värkätä kirjaa viime kevään New Yorkin matkasta tuohon kilpailuun, kun se kirja vielä odottaa itseään?
Onko teillä muilla tapana tehdä kuvakirjoja tai ihan perinteisiä albumeita ja teettekö perheelle yhteisiä vai lapsille omia?
Onko teillä muilla tapana tehdä kuvakirjoja tai ihan perinteisiä albumeita ja teettekö perheelle yhteisiä vai lapsille omia?
Minä olen ihan hurahtanut näihin! :) Joka vuodesta teen oman kirjan (joiltain vuosilta on kaksi kirjaa) otsikolla "Meidän perheen vuosi 20xx". Kirjat etenevät kronolgisesti, ja kirjoittelen niihin myös aika paljon tekstiä, hieman päiväkirjamaisesti.
VastaaPoistaSinä kyllä jaksat tehdä ison työn, kun vielä räätälöit joka lapselle oman! Itse en ole sitä tehnyt, vaan yhdellä sablunalla mennään. Useampia tulee kuitenkin tilattua, jotta lapset saavat sitten myöhemmin omansa itselle muistoksi.
Tänä vuonna tein myös isovanhemmille joululahjaksi kuvakirjat lastenlasten kuluneesta vuodesta (omaa kirjaa hieman suppeamman ja ei niin henkiökohtaisilla teksteillä), ja olihan se mieluinen lahja. Odottavat kuulemma ensi vuonna vastaavaa lahjaa. :)
Suuritöinen kuvakirjan teko kyllä on, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen (ja kyllähän siihen harjaantuu myös). On ihanaa saada valmis kirja käteen selattavaksi. Lapsetkin lukevat ja katselevat näitä mielellään. - MY
Niin on, vaiva palkitsee. Minäkin ajattelin vuodenvaihteessa, että tekisin tänä vuonna vain yhden version ja tilaisia useamman samanlaisen, mutta sitten oli niin ihania kuvia, jotka eivät tuohon "perus"versioon mahtuneet, että piti lisäillä niitä lasten omiin :) NYt kun on uusia tehnyt, niin on tullut samalla selailtua myös vanhoja läpi. Ihanaa katseltavaa, ihania muistoja! Mun tyyli on niin ikään vähän päiväkirjamainen.
PoistaHyvä, että muistutit - ei ole, kun ehkä pari vuotta ollut homma listalla - joten tekemistä piisaa... Esikoisesta tosiaan sai ensimmäisistä vuosista monta kansiota värkättyä, toisesta kuvat tilattua ja nyt kahteen vuoteen en ole ees kuvia tilannut, kun on ollut tarkotus nuo kuvakirjat väsätä. Nyt sain jopa tuon ohjelman ladattua.
VastaaPoistaSiitä se lähtee :) Hommaan jää koukkuun ja aina tuntuu, että vois vielä vähän hioa. Aikaa tuohon kyllä saa menemään...
Poista