Ihana, kamala uni

Tänään on hyvä päivä. Jaksaa hymyillä ja töissäkin viihtyi. Viime yönä meillä nukuttiin ihan kohtuullisen hyvin. Entäs teillä?

Uni on asia, joka varmaan aiheuttaa päänvaivaa useimmissa perheissä. Ainahan niitäkin tarinoita kuulee, että perheen kaikki lapset nukkuvat suunnilleen syntymästä asti täysiä öitä heräämättä. Meillä ei kuitenkaan sellaisesta tiedetä mitään. Kaikki kolme ovat vauvana heräilleet öisin, eikä siinä mitään. Sehän vähän niinkuin kuuluu asiaan. Raskaampaa on se, kun lapsi on jo parivuotias - tai viisi - ja heräilee edelleen. Jatkuvasti.

 Meidän kolmesta lapsesta keskimmäinen, poika, nyt viisivuotias, on lapsista paras nukahtamaan, mutta huonoin nukkumaan. Parivuotiaana, kun pikkusisko oli vauva, hän alkoi huutaa öisin. Joka yö. Samana talvena, kun heräily alkoi, oli myös korvatulehduskierre, viisi antibioottia, jatkuvaa yskää ja kuorsausta. Pikkusisku heräili myös tuohon aikaan rinnalle öisin ja lopulta päädyimme ratkaisuun, että minä nukuin vauvan kanssa, mies kaksivuotiaan kanssa. Olimme kaikki aika väsyneitä.

Kolmevuotiaana pojalle laitettiin putket korviin ja leikattiin kitarisat. Kuorsaus ja yskä vähenivät, mutta heräilyt loppuneet ennen kuin kahden vuoden huutelun jälkeen neljävuotiaana. Edelleenkään en tiedä, mikä oli suurin syy heräilyyn. Todennäköisesti levottomat unet ja vilkkaasta mielikuvituksesta johtuvat kauhukohtaukset.

Reilu vuosi on nyt nautittu meidän perheessä suhteellisen hyvistä unista, kunnes pojalla alkoi taas yöyskä ja yöitkut noin kuukausi sitten. Huuto ei ole ollut yhtä kovaa kuin pienempänä, mutta mm. toissa yönä ehdin tuskailla oloani henkilökohtaisilla Facebook-sivuillani, kun itku alkoi niin tuttuun aikaan puolen yön maissa. Juuri sopivasti ennen kuin itse ehdin saada unen päästä kiinni. Ja heräily jatkui läpi yön. Heräsin arviolta kymmenen kertaa yön aikana. Ja arvaatte varmaan, että eilen väsytti, kun taustalla oli muitakin repaleisia öitä.

Viime yönä poika heräsi kerran ja sanoi nähneensä pahaa unta. Jäin hänen huoneensa lattialle patjalle nukkumaan loppuyöksi ja sain nukuttua melko hyvin. Tänään on ollut paljon parempi päivä.

'

Univaikeudet vaikuttavat ihan kaikkeen, eikä vähiten äidin mielialaan, ja niistä tulee niin inhottava kierre. Kun on väsynyt, ei jaksa tehdä mitään eikä innostua mistään. Itku tulee helposti ja kaikki stressaa, pienistäkin huolista tulee isoja. Mikä pahinta, kun huonoja unia alkaa tulla useita, niitä alkaa jo pelätä ja odottaa, eikä siksikään saa nukuttua.

Ja tietenkin univelka vaikuttaa myös lapseen. Esikoisen nukahtamisvaikeudet, joita sivusin blogissani tammikuussa (klik) ovat vähitellen helpottaneet ja tytöstä on tullut taas oma, iloinen itsensä. Toivottavasti myös pojan yöt helpottavat pian, ja äiti saa omasta unirytmistä kiinni.

Voimia kaikille muillekin huonoista, paljon minunkin yöuniani huonommista, unista kärsiville!

(Kuvat ekaluokkalaisen esikoisen huoneesta)