maanantai 3. marraskuuta 2014

Viisikuisen kuulumisia


Meidän ihanalla karvakorvalla tuli tänään viisi kuukautta mittariin. Koiraneiti on kasvanut aivan valtavasti kotiutumispäivästä (ks. kuvat täältä) eikä loppua näy - ja ihmekkös tuo, että kasvaa. Ruokaa uppoaa kyllä niin paljon kuin vaan annetaan ja paljon enemmänkin menisi. 

Ainakin se hyvä puoli tuossa moitteettomassa ruokahalussa on, että tyttö tekee kyllä mitä tahansa, jos tietää, että ruokapalkinto mahdollista saada. Tänään oli liikuttavaa, kun tulin töistä ja päiväruoka oli venynyt tavallista myöhemmäksi. "Pikkuinen" oli aivan levoton nälissään, mutta istui käskemättäkin niin nätisti odottamaan, kun tiesi, että vain sillä keinoin voi ruokaa saada.

Muutenkin kyllä tuntuu, että parempaa ensimmäistä koiraa ei perheeseen olisi voinut saada. Vaikka omat vinkeenskä, vilkkaat hetkensä on meidän Tuulillakin, niin kyllä se vaan oppii nopeaan ja tottelee hyvin (yleensä lapsiakin). Rauhallinenkin se on sisätiloissa, vaikka toki tarvitsee vastapainoksi juoksua ja leikkiä pihalla.

Tuuli on osoittautunut myös kelpo matkakoiraksi. Kolmen tunnin ajomatka mummolaan meni nukkuessa ilman pysähdyksiä ja perillä se malttoi tutkimuskierroksensa jälkeen jättää nurkat ja lattialla olevat tavarat rauhaan. 96-vuotias isomummikin ihmetteli, miten siitä on niin tottelevainen koira saatu.

Koiran kanssa ehdottomasti onnea on meidän iso tontti, siinä riittää tilaa niin ettei pihalla pysyminen ole tuottanut mitään ongelmia. Samoin onnea on isot kodinhoitotilat, joissa koiralla riittää liikkumatilaa, vaikka ei meidän työssä ollessamme muihin huoneisiin pääsekään.


On ihana seurata, miten äkkiä koirasta on tullut valtavan tärkeä niin minulle (joka en koiraihminen ole ikinä ollut) kuin lapsillekin. Kun Tuuli on parikin päivää iskän kanssa muualla, alkavat lapset jo sitä ikävöidä.

Eipä uskoisi, että Tuulin saapuessa perheeseen esikoinen ei uskaltanut samaan huoneeseen tulla.
Nyt halitaan ja pussaillaan - ja toisaalta lapset myös jämäkästi osaavat ja uskaltavat komentaa koiraa, antaa sille ruuan, käyttää omalla pihalla tai vaikka ottaa kielletyn tavaran pois pennulta pois suusta. Lapset ovat hienosti tottuneet koiraan ja koira lapsiin, vaikka välillä se yrittää vältellä kuopuksen iltapusuja ;)


P.S. Luvatut Ideapark-fiilikset siirtyvät huomiselle, mutta tulossa ovat.

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana hauveli! Meillä on 2-vuotias kultainennoutaja, joka on myös todella kiltti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo kyllä ihana <3 Ja käsitykseni siitä, että noutajat on hyviä koiria lapsiperheeseen, on vain vahvistunut.

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!