Kolme lasta samassa kuvassa - mission impossible?

Tiedättekö tunteen, kun kaikki omat kullanmurut istuvat ihanasti vierekkäin ja ajattelet, että tuo hetki pitäisi saada ikuistettua? Et kuitenkaan ehdi hakea kameraa, kun tilanne on jo mennyt. Et edes avata sitä kännykkäkameraa, sillä kolmessa lapsessa on sen verran liikettä, että niiden pysyminen saman kuvan rajojen sisällä tuntuu olevan lähes mahdotonta - puhumattakaan siitä, että saisi kolme silmäparia katsomaan kameraan yhtä aikaa tai ainakaan naama hymyssä.

Meillä on muutama enemmän tai vähemmän epäonnistunut yritys sisaruskuvauksesta takana, mutta tänään päätettiin taas päiväkodin valokuvauksen yhteydessä yrittää.

Viime vuonna kuva jäi ottamatta, koska keskimmäinen sairastui kuvauspäivänä - eikä sitä paitsi saatu yksityiskuviakaan muuta kuin esikoisesta, koska pienimmäinen oli jyrkästi kieltäynyt menemästä kuvaan.

Edellisenä talvena yritimme ottaa kuvat keskimmäisen kerhokuvauksen yhteydessä. Keskimmäinen oli tuolloin kolmevuotias ja kerhossa ensimmäistä kevättä. Puin tytöt matkaan ja lähdimme kerholaista hakemaan, tarkoitus ottaa kuva samalla kerhon päätteeksi. Päästyämme paikalle kolmevuotias kerholaisemme oli istumassa pöydässä ja hän katsoi minuun naamallaan surkea ilme: "Äiti, pissa tuli housuun". Eikä se muuten ollut mikään pieni tippa. Tietenkään sillä kertaa ei ollut mukana minkäänlaisia varahousuja, ei edes isosiskolla ulkohousuja. Märkiä housuja keskimmäinen ei suostunut pitämään jalassa yhtään pidempään ja ilman housuja otettua kuvaa tuskin kehtaisi kenelläkään näyttää. Niinpä lähdimme suoraan kotiin: kolmevuotias kerhopoika viisivuotiaan siskon pinkissä toppapuvussa (hänellä itsellään oli mukana pelkkä takki) ja viisivuotias tyttö kolmevuotiaan toppatakissa.

Tätä edeltävä yhteiskuvausyritys oli kuopuksen yksivuotiskuvauksen yhteydessä. Olin varannut kuvauksen neljäksi, jotta mieskin ehtisi töistä mukaan, mutta suunnitelma ei ollutkaan vedenpitävä: Keskimmäinen sai kutsut korvakontrolliin OYSiin juuri samana iltapäivänä, emmekä ehtineet siltä reissulta kotiin iskää hakemaan vaan ajoimme suoraan sairaalasta studiolle. Korvakontrolliajankohdan takia muutoin kolmen tunnin päiväunia noihin aikoihin nukkunut kuopus ehti nukkua vain parikymmentä minuuttia autossa. Voitte arvata, että tunnelma korvakontrollissa juuri käyneen kolmevuotiaan ja päiväunet huonosti nukkuneen yksivuotiaan oli hilpeä. Onneksi viisivuotias esikoinen oli tapansa mukaan rauhallinen. 

Yksityiskuvat yksivuotiaasta otettiin ensin ja ne onnistuivat ihan kohtuudella. Kamera pysyi yhden liikkuvaisen perässä. Kun yksityiskuvia oli napsittu puolisen tuntia, yritettiin saada kaikki kolme mahtumaan saman linssin eteen. Tämä ei sitten ollutkaan ihan helppoa. Yksivuotiaalla ei enää riittänyt hermoja olla hetkeäkään paikallaan, eikä kolmevuotiaalla paljon sen enempää. Viisivuotias istui paikallaan, kun hiki päässä yritin kantaa pienempiä vuorotellen viereen istumaan. Voin sanoa, että lämmin tuli, eikä siitä huolimatta yhtään perinteistä kuvaa kolmesta lapsesta istumassa vierekkäin onnistuttu ottamaaan. Kuva kyllä saatiin, mutta siinä viisivuotias on polvillaan, kolmevuotias seisoo ja yksivuotias kävelee suoraan kohti kameraa. Ihan hauska kuva sinänsä, paljastaapa ainakin tilanteen ja toisaalta myös jokainen lapsen todellisen luonteen... ;)

Tämänpäiväinen kuvaus onnistui kuitenkin suorastaan yli odotusten. Vaikka päiväkotilaiset olivat vähän väsyneitä päivän jäljiltä ja jonottaakin piti ennen kuin kuvaan päästiin, kuvaaja onnistui saamaan kaikki kolme lasta nauramaan. Katseet nyt eivät välttämättä olleet samaan suuntaan, mutta mitä pienistä. 

Kuvausvaatteiksi valittiin keltaista. Tytöt ovat niin ihastuneita sunnuntaina kirpparilta löydettyihin Metsolan mekkoihinsa, että halusivat laittaa ne päälle, ja pojalle valitsin yhteensopivaa Me&I:ta: denimpantsit ja poliisipaidan tämän syksyn mallistosta. 

Nyt odotellaan lopputulosta peukut ja varpaat pystyssä!