Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Lomaa edeltäneet viikot olivat melkoista  haipakkaa ja niin oli lomalle lähtökin suoraan töistä perjantaina. Kiire oli lauantaina Paraisilla juhlittaviin kummitytön ristiäisiin. Irtiotto ja yhdessäolo teki kuitenkin ehdottomasti hyvää koko perheelle.

Kun suuntana oli joka tapauksessa Etelä-Suomi ja ajomatkaa reilusti toista tuhatta kilometria, niin lomareissuun päätettiin yhdistää risteily ja kylpyläloma.

Lauantaina ristiäisten jälkeen suuntasimme uudelle upealle Viking Gracelle. Matkan päivämäärä määräytyi kummitytön ristiäisten mukaan, mutta meillä kävi erinomainen tuuri esiintyjien suhteen. Lauantai-illan bileitä vauhditti JVG (tällä kertaa äiti pääsi bailaamaan, iskä jäi hyttiin lapsenvahdiksi) ja erityisesti biisin sanat "Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin" saivat rennon lomafiiliksen kattoon.

Sunnuntai oli lasten päivä laivalla. Takuuvarmaan laivatekemiseen kuuluu aina pallomeret ja leikkihuoneen muut ihanuudet, mutta sen lisäksi myös pikkukisat: limbo, bingo jne. Toki tarjolla on myös kasvomaalausta, lasten diskoa, pleikkaripelejä. Näiden lisäksi tällä kertaa iloa lapsille oli  loistoseurasta: omista serkuista.

Risteilyohjelma on niin tiivis, ettei päivään meinaa mahtua aikaa ruokailuun. Seisova pöytä oli varattu koko seurueelle, mutta ruokailu täytyi suorittaa puolessa tunnissa, koska piti ehtiä seuraamaan päivän kohokohtaa:

Voide kids -semifinalistien keikkaa. Kaikki serkusporukan lapset seuraavat kyseistä ohjelmaa ja tällä kertaa kävi hyvä tuuri, kun sunnuntain esiintyjät olivat Robinin ja Tuulin ohella parasta, mitä heille olisi voinut tarjota. (Äidit sen sijaan olivat hieman pettyneitä, kun Ela ei ollut paikalla.)

Kaksi isointi tuskin huomasivat ympärillämme oleva merta, mutta meidän kuopus jaksoi ihmetellä ja ihastella sitä ikkunasta.

Risteilyn jälkeen matka jatkui Flamingoon Vantaalle. Ensimmäinen visiitti tähän viihdekeskukseen osoitti, että jos rahaa vaan riittää, niin kyseisessä kompleksissa saisi vietettyä hyvinkin pari viikkoa käyttämättä pihalla ollenkaan. Ravintolat ja kauppakeskun Jumbon hypermarketit takaavat, ettei nälkä pääse yllättämään ja leffateatteri, keilahalli, hohtogolf-rata, sisäleikkipuisto ja kylpylä sekä laajat ostosmahdollisuudet sen, ettei tekeminen lopu kesken.

Heti tullessa Onni Orava piti pikkulahjuksillaan huolta lasten viihtyvyydestä: Ensimmäisenä hotellihuoneessa alettiin värittää värityskuvia.

Päivän ohjelmaan luksusaamiaisen (lapset nauttivat erityisesti suklaaputoukseen kastetuista vaahtokarkeista) ja pikaisen ostoskierroksen jälkeen saatiin seuraa lasten enosta ja mentiin testaamaan hohtogolfia - sitä ei olekaan Oulun seudulla tarjolla. Minigolf on mukavaa yhteistä tekemistä monenikäisille, vain kaksivuotias tyytyi seuraamaan peliä sivusta.

Minigolf-kierroksen jälkeen lapset olivat jo melkoisilla kierroksilla, joten lounaan jälkeen palattiin hotellihuoneeseen hetkeksi rauhoittumaan. Tekemisestä ei ollut pulaa, koska aamulla oli ostettu Diabolot kahdelle isommalle ja pienin lainasi hotellin respasta palapelin.

Diabolo-kärpänen iski ristiäisissä, koska siellä vähän isommalla pojalla oli mukanaan tällaiset. Etukäteen oli luvattu ostaa yhdet tuliaislelut reissusta ja Diabolot olivat sekä lasten että vanhempien mielestä hyvä valinta. Niillä alettiin harjoitella temppuja hotellihuoneessa.

Ilta vierähti mukavasti alakerran kylpylässä, joka osoittautui todella monipuoliseksi: laaja lastenallas, useita liukumäkiä, porealtaita, hyppytelineitä, vesijumppaa, pelialueita ym. Aikuisten erillisellä spa-alueella ei käyty. Hauska yksityiskohta oli allasbaarin virkaa toimittava Hesburger. Hyvin jaksoi uida, kun tankkasi välillä hampurilaisilla.

Meillä on paljon sukulaisia ja kavereita eteläisessä Suomessa ja yleensä lomat menevätkin yökylästä toiseen siirryttäessä. Tälläkin kertaa ehdimme nähdä serkkuja ja isomummeja, mutta toisaalta oli ihan mukava valita yöpymiseen laiva ja hotelli ja ottaa aikaa myös yhdessäoloon ihan omalla perheellä.

Viimeinen haaste oli 600 kilometrin kotimatka. Lapset jaksoivat kuitenkin istua senkin matkan hienosti eväiden, iPadin, tehtäväkirjojen, pikkuautojen ja ponien ansiosta. Toisaalta suuri merkitys on myös siellä, että lapsille on niin paljon seuraa toisistaan ja he keksivät yhteisä leikkejä ja välillä ekaluokkalainen voi myös lukea satuja pienemmille. Näillä matkoilla sitä iloitsee suuresti lasten pienistä kahden vuoden ikäeroista, he muodostavat hyvän tiimin.

Loppukevennyksenä pari lasten kommenttia/tilannetta, jotka saivat äidin nauramaan.

1. Kysyin lapsilta, muistavatko he, miten Vuokatista ajellessa kuunneltiin pelkkää Boom kah -biisiä koko matka. Keskimmäinen vastasi, että "Joo! Robinille tuli varmaan hiki!"

2. Paluumatkalla pysähdyttiin huoltoasemalle syömään. Leikkipaikan houkutellessa lapsia sanoin, että mennään ensin tilaamaan. Ekaluokkalainen vastasi, että "Eikun mennään chillaamaan."