Tänään kotiuduimme koululaisen kanssa yhtä aikaa. Ensimmäisenä hän lämmitti itselleen riisipiirakkaa, otti sen mukaan huoneeseensa ja nosti äidinkielen ja matematiikan kirjat esille. Matikan kirjasta ei kuitenkaan löytynytkään läksymerkintää, vaikka sitä selattiin useaan otteeseen. Mikä pettymys! Neiti oli varma, että siitä oli tullut läksyä ja halusi tehdä jotain - onhan matikka hänen lempiaineensa. Äidin piti ihan soittaa opettajalle ja kysyä läksyistä, mutta niitä ei vaan ihan oikeasti tänään ollutkaan tullut. Opettaja kuitenkin sanoi, että jos jotain lisätehtäviä on jäänyt väliin, niin niitä saa tehdä, ja niinpä esikoinen selasi kymmenet sivut taaksepäin tehtäviä etsien. Hyvä, että intoa löytyy!
Sama into on tarttunut myös pienempiin. Herra Viskarille päiväkodissa noin kerran viikossa tehtävät "viskaritehtävä" ovat erittäin tärkeitä ja hän aina päivän jälkeen ylpeänä kertoo onnistumisistaan, kuten siitä, miten ei kynäautolla ajanut ollenkaan tien reunojen ohi, vaan pysyi tarkasti reitillä.
Opettajaäidin varastoista sattumalta löytyi kirjaesittelystä saatu Aapinen ja pari matematiikan kirjaa, vieläpä juuri samanlaiset kuin Ekaluokkalaisella. Herra Viskari otti nämä tietenkin omiksi "koulukirjoikseen", vei mukanaan päiväkotiinkin, ja harjoittelee nyt vokaalien lukemista ja yhteenlaskuja.
Pienimmäiselläkin on omat tehtävänsä. Hän rakastaa leikkaamista ja tämä "Leikataan yhdessä" -kirja on siis ihan suosikki. Jokaisella sivulla on erilainen leikkaustehtävä, harjoitellaan leikkaamaan erilaisia muotoja alkaen viivasta ja päätyen teräviin kulmiin ja kaarteisiin.
Toivottavasti tämä into säilyy vielä pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!