Itsetehty ruoka, paras ruoka

Joinakin päivinä kaikki vaan onnistuu paremmin kuin toisina ja onneksi tänään (siitäkin huolimatta, että on maanantai) on ollut yksi niistä päivistä. Jo töissä oli tavallista maanantaita rauhallisempaa.

Pyrin aina välttämään kauppaan menoa suoraan työ/päiväkotipäivän jälkeen lasten kanssa, sen verran kaoottista se on joskus ollut. Tänään ei ollut valinnanvaraa, sillä jääkaapissa ei oikeasti ollut muuta kuin rasianpohjallinen margariinia ja kaapissa muutama leipä. Ja kylässä kaiken lisäksi yövieraita. (Kyllä muuten nolotti eilen tulleille vieraille tarjota pelkkää leipää, voita ja vettä iltapalaksi...)

Työpäivä päättyi kolmelta (lue: myöhään, kun on kyse luokanopettajan päivästä).

Ennakkopeloista huolimatta kauppareissu sujui hyvin. Kaksi nuorinta oli mukana ja he olivat innoissaan, kun pääsivät kauppaan. Ottivat itselleen pikkukärryt ja halusivat tietenkin painaa hedelmävaa'an nappeja, mutta kaikki sujui hyvässä  yhteisymmärryksessä. Keskimmäinen jopa vei kaikki kolme kärryä oma-aloitteisesti takaisin paikalleen, kun äiti pakkasi ruokia.

Kotiin päästiin varttia vailla neljä ja ruoka-aika neljältä, mies metsällä ja minä lasten kanssa yksin kotona. Potentiaalinen katastrofi siis. Tänään sitä ei kuitenkaan tullut. Kuopus jäi äidin ja iskän sängylle iPadista ohjelmia katsomaan, kaksi isompaa halusivat tehdä itse pitsansa. Pohjat olin ostanut valmiiksi, tällaisena päivänä ei sentään uskalla aloittaa kaikkea ihan alusta. Täytteet valittiin lasten makuun.

Pohjalle ketsuppia,

ripaus kinkkusuikaleita,

joukkoon tonnikalaa,

mausteeksi Aura-juustoa

ja päälle valmista juustoraastetta. (Kaikki ylimääräinen työ oli tässä suunnitelmassa minimoitu)

Seitsemän minuuttia uunissa ja valmista tuli!

Herkkutomaatteja kaveriksi ja nauttimaan!

Ja kyllähän se maistuikin, kun itse oli tehnyt.

Äiti reippaana valmistautui samalla huomiseen pitkään työpäivään laittamalla makaronilaatikon uuniin pitsan jälkeen. Nyt on huominenkin ruoka valmiina ja kello vasta 17.30. Not bad!