sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Rento alku lomalle


Loma on alkanut todella rennoissa merkeissä. En muista, milloin viimeksi olisin istuskellut tekemättä mitään kummempaa yhtä paljon kuin tänä viikonloppuna. 

Eilen ajeltiin todistusten jaon jälkeen lasten mummulaan, käytiin pari tuntia rupattelemassa miehen sukulaisten kanssa ylioppilasjuhlissa, ja ilta istuttiin anoppilan pihalla grillaamassa sekä sohvalla katsomassa YleX Poppia telkkarista. Tänään lähinnä odoteltiin iskää hommistaan. Tytöt piirtelivät, äiti katseli ja jutteli mummun kanssa. Kaiken huipuksi jouduttiin odottelemaan lauttaa puolitoista tuntia autossa istuen. Harvoinpa sitä niin tiiviisti istutaan omalla porukalla ja puolitoistatuntisen jälkeen esikoinen totesikin, että se oli parasta koko viikonlopussa.

Oudon rauhallista meillä on ollut myös siksi, että keskimmäinen - perheen ainoa poika - on ollut reissussa mummon ja vaarin kanssa. Jotenkin tässä on taas konkretisoitunut se, kuinka paljon elämää yksi poika saa perheessä aikaan. Tyttöjä ihan itketti ensimmäisenä iltana, kun oli niin epätavallisen hiljaista. Ei siitä vaan mihinkään pääse, että kyllä meidän perheessä stereotypiat poikien ja tyttöjen eroista vaan pitkälti pitävät paikaansa - hyvässä ja pahassa. Tytöt ovat hiljaisia, hillittyjä ja pidättyväisiä poikaan verrattuna, poika taas suorasukainen, fyysinen ja toisaalta ihanan hetkessä elävä tapaus. Onnea on erilaisuus. Se on rikkaus, että jo meidänkin pieneen perheeseen mahtuu kolme erilaista lasta.




  

6 kommenttia:

  1. Kyllä tuo stereotypia pätee myös meidän perheessä.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kyllä se vaan on jännä. Pojat on poikia ;) Ihana, että perheeseen on siunaantunut molempia sukupuolia :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia! Tuo on kyllä niin ihanasti sanottu, että se autossa oleilu oli parasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taitaa tehdä minulle hyvää tuollainen pakollinen paikallaan odottelu välillä, olen yleensä sellainen suorittaja. Lapsetkin tosiaan nauttivat, kun äiti ei ole menossa mihinkään tai touhuamassa omiaan.

      Poista
  3. Meillä taas toisinpäin: Harkitseva ja hitaasti lämpenevä poika ja rohkea tuumasta toimeen -tyttö. Pienimmän luonteenpiirteiden esiintuloa seurataan kiinnostuneena ja tietysti tulee verrattua niitä vanhempiin lapsiin. Joskus siinä sisaruksia verratessa tosin saattaa tulla tehneeksi turhaa lokerointia ja vastakkainasettelua: Luonteita on kuitenkin yhtä vaikea vangita tiettyyn muottiin kuin veden pinnassa väreilevää kuvajaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että luonteita ei voi lokeroida ja vertailu on monessa mielessä turhaa.

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!