Superparkissa

Olen lupaillut lapsille Superpark-päivää kesästä asti, mutta jotenkin päivät ja viikot ovat vilisseet ohi. Viime lauantaina vihdoin ja viimein hyppäsimme autoon ja suuntasimme Oulun uuteen huvikeskukseen. 

Kierroksen aloitimme nauttimalla lounaan Robson's ravintolassa. Maiskutusten säestämänä upposivat lihapullat lasten massuihin ja äiti nautti hyvästä salaattivalikoimasta. Hintakaan ei ollut hullumpi: Perheen pienimmistä 4,90€ ja aikuisista 9,90€ - tämä sisälsi lounasbuffetille tyypillisesti juoman ja jälkiruuan.

Mahat täynnä oli hyvä lähteä urheilemaan. Pari kolme tuntia on ehdoton minimi, että ehtii kiertää puiston edes suurin piirtein ja koko päivänkin puistossa saisi uppoamaan. Meidän perheen suosikeiksi nousivat kiipeilytelineet ja tuubimäki, mutta myös koripallon, (hohto)minigolfin, trampoliinien, kiipeilyseinän ja vaijerimäen parissa viihdyttiin hyvin - eivätkä polkuautot, potkupyörät, trapetsi ja labyrinttikään olleet yhtään hullumpia.

 Lapset olisivat mielellään harjoitelleet kärrynpyöriä ja voltteja upeilla voimistelupatjoilla, mutta siellä oli niin villin lännen meininki, ettei sinne uskaltanut tokaluokkalaisen ja kahden alle kouluikäisen kanssa jäädä. Ei minkäänlaisia sääntöjä ja järjestystä, kaikki hyppivät missä sattuu ja miten sattuu - hyvä etteivät vetäneet bäkkäreitä toistensa päälle. Varsinaista freestyle- ja skuuttialuetta en edes harkinnut, vaikka meidän eskarilainen olisi sinnekin halunnut.

Tämä oli varmasti yksi kiireisimpiä päiviä, koska oli lauantai ja vielä lomaviikko alkamassa/loppumassa. Tilanne ei ehkä olisi yhtä paha väljempänä päivänä, mutta tällaisena päivänä olisi ehdottomasti tarvittu enemmän henkilökuntaa järjestystä pitämään. Voimistelupatjojen lisäksi muuallakin seurasin pöyristyneenä isompien koululaisten käytöstä (opettajan ammattitauti?). Olin järkyttynyt, kun kiipeilytelineissä kiivettiin vaikka pienempien yli, että päästiin hitaamman edelle, potkupyörä meinattiin viedä eskarilaisen jalkojen välistä, kun hän kiinnitti kypärää päähänsä, juostiin varpaiden päältä ja tuubimäessäkin etultiin hyppimällä meidän tuubin yli kiivetessä. En saanut pidettyä suutani kaikissa tilanteissa kiinni, kun vaaratilanteet olivat lähellä - varsinkin siellä jumppapatjoilla, kun lapset juoksivat ja hyppivät voltteja vähintään neljästä suunnasta yhtä aikaa. Ainoat paikat, joissa oli talon puolesta aikuinen pitämässä järjestystä oli freestyle-mäki ja polkuautorata.

Summa summarum: Superpark ansaitsee viihdyttävyydestä huippupisteet, mutta turvallisuustekijöissä olisi mielestäni paljon kehitettävää.

Liput Superparkiin ja luonasliput Robsonsiin saatu blogiyhteistyönä.