Kun lentokoneessa viereen istunut mies aloitti keskustelun sanoin "onneksi ollaan jo kotimatkalla, on nämä perhelomat sitten riemukkaita...", tunsin oloni kovin kiitolliseksi oman reippaan, kohta yhdeksänvuotiaan matkaseuralaiseni kanssa. Eipä sillä, osasin hyvin eläytyä hänen (ja käytävän toisella puolella kahden alle kouluikäisen kanssa istuneen vaimon) fiiliksiin, eikä mies tuntunut pahastuvan, vaikka minua alkoi naurattaa.
Meillä esikoisen kanssa on ollut oikein onnistunut reissu. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kun kolmen lapsen sisarusparvessa kasvaneelle itseen kohdistuva tauoton aikuisen huomio on sen luokan nautinto, että sen voimalla jaksaa mitä vaan. Myös herätykiä aamuviideltä ja yli puolen yön venyviä iltoja, useiden kilometrien kävelyä rakkolaastareiden voimalla, sisustusshoppailua äidin kanssa ja epämääräisiä ruoka-aikoja.
Tänään oli ainoa oikein aurinkoinen päivä Kööpenhaminassa ja sen huomasi katukuvassa: Katutaiteilijoita, paljon kävelijöitä, entistä vilkkaampaa elämää. Ehkä osittain myös lähestyvän viikonlopun takia.
Me nautiskeltiin viimeisestä päivästä kuljeskelemalla kaduilla auringonpaisteessa. Välillä poikettiin Ripley's believe it or not -museeon ja kruununjalokivia ihastelemaan, syötiin mahat täyteen Hard Rock Cafessa ja teetettiin matkamuistoksi tytölle oma pehmolelu.
Lentokentältä paljastuivat vielä viimeiset upeat ostosmahdollisuudet ja matkaan tarttui mm. Molon softshell-takki puoleen hintaan.
Vaikka paluumatka on vasta puolessa välissä, niin kyllä tämä Helsinki keskellä kaatosadettakin tuntuu yllättävän kotoisalta. Huomenna vietetään päivä omassa pääkaupungissa ja yöksi lennetään kotiin rakkaiden luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!