Onnellista äitienpäivää!

Minun elämässä ei ole mitään muuta yhtä ihanaa asiaa kuin se, että saan olla kolmen ainutlaatuisen lapsen äiti. Lapsista, heidän aitoudestaan ja rakkaudestaan saa niin paljoa voimia. Lukemattomat naurut olisivat jääneet nauramatta ja kyyneleet vierittämättä ilman noita omia kullanmuruja. Vaikka joskus väsyttää, niin päivääkään en antaisi pois.

Tällä viikolla on ollut ihana seurata lasten riemua heidän itsetekemistään lahjoista, joita on ollut vaikea piilotella. Paketteja on äidille vähän vilautettu ja on kerrottu, mihin ne on piilotettu. Salaisuus on kuitenkin säilynyt ja tänä aamuna sain avata kolme rakkaudella valmistettua pakettia. Kaksi huovutettua sydämenmuotoista avaimenperää ja yhden huovutetuista helmistä valmistetun korun. Ekaluokkalainen oli kirjoittanut pari runoa minulle korttiin ja kolmevuotiaskin oli ensimmäistä kertaa kirjoittanut omakätisesti muutakin kuin oman nimensä. Jokaisen kortista välittyi niin suloisesti oma ikätaso ja sen mukanaan tuomat taidot.

Voisiko aamua paljon paremmin alkaa kuin heräämällä siihen, että lapset kilpailevat siitä, kenen lahja avataan ensin. Lopulta kuopus ihan oma-aloitteisesti avasi oman lahjansa, kun muut seurasivat äidin aamupalatarjottimen ympärille muiden lahjojan avaamista. Pienestä leikkimielisestä kinastelusta huolimatta kaikki olivat sulassa sovussa.

Koko päivä on jatkunut rennoissa merkeissä. On käyty puistossa, leikitty väriä, leivottu, syöty iskän grillaaman ruokaa, tehty käsitöitä, soitettu pianoa, hemmoteltu itseämme jalkahoidoilla (äidin ja kolmen lapsen jalat yhteisessä vadissa), lakattu kynsiä. Ei ole ollut kiire mihinkään.

Toivottavasti teillä on ollut yhtä onnellinen päivä!

P.S. Se blogihiljaisuus jäikin lyhyeksi, sillä mies oli eilen käynyt ostamassa hajonneen läppärin tilalle uuden ja yllätti minut täysin antamalla sen aamulla äitienpäivälahjaksi.