Elokuun alussa meidän pihalla vaelteli pari pikkusiiliä. Taisivat olla niin pieniä, etteivät älynneet pelätä sen enempää meitä kuin meidän koiraakaan. Ja toisaalta, taisipa koiraa jännittää ihan yhtä paljon! Tai ainakin kiinnostaa. Voi että, miten hankala oli keskittyä mihinkään muuhun pihalla, kun piti katsella, nuuhkia ja etsiä, missä siilit milloinkin ovat. Käsiksi koira ei yrittänytkään käydä, mutta kiinnostusta riitti ja kyllä niitä seisottiin. Jos vaan olisi isäntä antanut luvan mennä nappaamaan...
Viime viikolla isäntä käytti koiran onnistuneesti taipumuskokeessa. Lokit, varikset ja jänikset löytyivät nopeaan, vaikka pienen prinsessan olisi tehnyt mieli etsiä jotain vähän parempaa niiden varisten tilalle. Ensimmäisen ja toisenkin kävi haistelemassa ennen kuin uskoi, että niihin on tyydyttävä ja kantoi ne yksi kerrallaan isännälle. Lokit ja jänis haettiin kyllä suorinta tietä täydellä innolla.
Montaa päivää ei enää koiruuden tarvitse odotella, että pääsee ihan oikeisiin hommiin. Metsästyskausi alkaa ylihuomenna ja loppuviikosta on turha miestä tai koiraa kotiin kaipailla.
Käynkin huomenna rautakaupassa hamstraamassa "askarteluvälineitä" metsästysleskeyden. Ei tule aika pitkäksi kotona lasten kanssa ;)
Kyllä on kaunis koira teillä ja selkeästi hyvin valpas tapaus :)
VastaaPoista:D Fiksuhan tuo kyllä on!
PoistaIhana pikkusiili ♡ kerrassaan söpöliini.
VastaaPoistaVoi mikä jämy koira, metsästys vietti verissä.
Kyllähän tuo nauttii noutohommista 😊
Poista