Miten teidän aamunne sujuvat? Heräävätkö lapset iloisina ja pukevat reippaasti omat vaatteensa päälleen vai käydäänkö teillä kiivasta sananvaihtoa tai joudutaanko jopa turvautumaan uhkailuun tai kiristykseen?
Meillä esikoinen on ollut omatoiminen aika pienestä, ehkä jo neljä vuotiaana toisen pikkusisaruksen saaneen on ollut pakko olla. Nyt tokaluokkalainen tyttö valitsee itse vaatteet, pukee päälle, syö aamupalan ja katsoo kellon - ja ehtii kouluun ajoissa. Minun ei muuta tarvitse tehdä kuin sanoa huomenta aamulla.
Aivan toista on keskimmäisen, nyt eskari-ikäisen pojan kanssa. Hän on mestari viivyttelemään ja syksyllä suurin osa aamuista meni niin, että kiskoin housut itse hänen jalkaansa, että päästiin lähtemään. Nyt olen turvautunut lahjontaan ja toistaikseksi se on toiminut. Pojalla on oma rahastopurkki, johon tiputan 20 sentin kolikon aina, kun hän hoitaa aamuhommat itse reippaasti.
Neljävuotiaan kuopuksen kanssa tilanne vaihtelee, mutta hän on sen verran pienempi, että tarvittaessa väkisin pukeminen onnistuu helpommin enkä odota häneltä vielä yhtä suurta itsenäisyyttä kuin eskarilaiselta.
Miten teillä selvitään aamuista? Onko hyviä vinkkejä jaettavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!